Blog:

Kolmen Valtakunnan Vaellus

Kolmen Valtakunnan Vaellus

Kohti Norjaa

Vietimme viisi päivää Kilpisjärveltä länteen kulkevalla kolmen valtakunnan vaellusreitillä. Tiimimme koostui oppaasta, eli minusta Joonasta sekä kahdesta Unkarilaisesta herrasmiehestä, joilla ei aiempaa kokemusta pitkästä vaelluksesta ollut laisinkaan. Ei muutakuin suoraan huipulle, laakeille avotuntureille Ruotsin Pältsan ja Norjan Barraksen tienoille!

Mallan luonnonpuiston ylitys

Miehet saapuivat Tromssaan, josta noudin heidät Kilpisjärvelle. Rentoutuduimme ensimmäisen illan hotellilla syöden ja saunoen. Aamulla olisi startti kohti Norjan upeita maisemia. Pakkasimme illalla vielä varusteita ja painuimme pehkuihin hyvissä ajoin.

Aamulla herätyskello soi ja kaikki olivat heti täynnä virtaa, jo ennen aamupalaa. Miesten mielessä pyöri ajatuksia siitä jaksaisivatko he patikoida pitkiä päivämatkoja raskaan rinkan kanssa. Söimme tukevan aamiaisen ja lähdimme kohti Mallan luonnonpuistoa. Heitimme parkkipaikalla rinkat selkään ja lähdimme kipuamaan. Aiemmin aamulla mietinnässä ollut rinkanpaino unohtui kuitenkin heti ensikilometrien aikana. Ilma oli mukavan viileä ja pilvinen. 

Ensimmäinen etappi oli Kolmen valtakunnan rajapyykki. Matkalla sinne näimme mm. Mallan luonnonpuistossa sijaitsevan Kitsiputouksen sekä paljon muitakin patikoijia. Meidän tiimimme keskittyi ihailemaan myös tunturikoivikoita, joita ei Unkarin korkeudella tavata. Nautiskelimme kahvit kolmen valtakunnan rajapyykin tietämillä, josta jatkoimme vielä kohti Norjaa. Tässä vaiheessa ei muita kulkijoita enää näkynyt. Päivä alkoi hiljalleen kääntyä kohti iltaa ja oli aika leiriytyä. Löysimme upean telttapaikan, josta oli suora näkymä Norjan teräväkärkisille huipuille. Illalla kävimme läpi kuinka teltta saadaan pystytettyä oikeaoppisesti ja sen herrat sisäistivät mallikkaasti. 

Päivän päätteeksi lämmintä teetä

Ensimmäinen telttayö takana ja kaikki nukkuivat makoisasti. Aamupala nautittiin kuivalla kankaalla “sohvalla” eli makuualustan päällä istuen. Kahvin ryystämisen jälkeen olikin aika pakata tavarat ja jatkaa kulkua kohti Gappohyttaa, joka sijaitsi Barras- ja Pältsatunturin kupeessa. Matkan edetessä pysähtelimme syömään lähes kypsiä mustikoita sekä pidimme taukoja suklaan merkeissä. Eikös se juuri tästä onnistunut patikointi rakennu?

Lounastelimme puolessa välissä matkaa jääkautisen joen uomassa, joka koostui valtavista kivenlohkareista. Joenuoman seinät olivat korkeat ja niiden suojissa oli mukava lepuuttaa hartioita ja jalkoja. Lounaan jälkeen matka jatkui loivaa ylämäkeä pitkin kohti Gappohyttaa. Jo tässä vaiheessa alkoi vitsit lentää ja jutun taso alkoi muistuttaa sitä, kun olisimme tunteneet toisemme jo vuosien takaa. Vitsit joita vaellusreitillä sylki suuhun toi sai ne sinne myös jäädä. 

Alkuillasta saavuimme Gappohytalle, jossa nautiskelimme illallisen jutustellen muiden kulkijoiden kanssa. Monet olivat tulleet hyvinkin kaukaa. On aina mielenkiintoista kuulla toisten kulkijoiden tarinoita. Herrat halusivat nukkua tuvassa, joten sinne he saivat jäädä, mutta itse koin teltan houkuttelevammaksi raikkaassa tunturi-ilmassa.

Aamulla reittimme kulki kohti Pältsastugania tällä kiinanmuuria muistuttavalla harjulla

Yö oli sujunut tuvassa hyvin. Ainoastaan toisen meidän matkaajan mieltä oli askarruttanut se, pitäisikö hän koko tuvan hereillä lievän yskän vuoksi. Muita tuvan asukkeja se ei ollut häirinnyt. Aamiainen nautiskeltiin tuvassa. Tovin kuluttua rinkat olivat taas iskussa ja valmiina päivän etappiin kohti Ruotsia. Voisi sanoa, että kaksi ensimmäistä päivää noustiin lievästi ylämäkeen ja nyt oli vihdoin aika lasketella alamäkeen. Tosin harjujonon profiili oli ylämäki alamäki, lähes Pältsastuganille saakka, mutta pääosin alamäkeen mentiin.

Tämän päivän matka oli melko lyhyt. Leiriydyimme hyvissä ajoin Pältsastuganin lähettyville ja kävimme katsomassa lähellä sijaitsevan vesiputouksen vesitilanteen. Kuiva kesä oli vaatinut veronsa, mutta silti massiiviset vesimassat tippuivat kalliolta alas jatkaen kulkuaan aina eteenpäin joessa. Uljas se silti oli!

Vesiputous Pältsastuganilla

Teltan pystytys sujui miehiltä mallikkasti kun tasainen telttapaikka viimein löytyi. Oppi oli ensimmäisenä iltana mennyt hyvin perille 🙂 Makuupusseihin vetäydyttiin hyvissä ajoin sillä huomenna olisi tiedossa pitkä päivä.

Iltapuurot Pältsan tarkassa valvonnassa

Päivä valkeni jälleen poutaisena. Sää oli suosinut meitä jokaisena päivänä vaikkakin pohjoistuuli teki ilmasta viileähkön. Tiedossa olisi helppo päivä, koska raskaat kantamukset sai jäädä leiriin.

Jätimme leirin. Pakkasimme reppuun ainoastaan lounastarvikkeet ja suuntasimme Pältsan takana sijaitsevaan laaksoon päiväretkelle. Nousimme ylöspäin pitkin joen vartta, joka virtasi alaspäin laakson suunnasta. Luonto osaa kyllä muovata upeita taideteoksia. Ihastelimme joen pieniä vesiputouksia, kristallinkirkasta vettä sekä kallioon muodostuneita onkaloita. Reitti kulki aina laakson perille saakka, jossa nautiskelimme lounaan. Pois tullessamme kiersimme hiukan eri reittiä ja löysimme paljon upeita poronsarvia, jotka olivat herroille paras matkamuisto! Saavuimme teltoille päiväretken päätteeksi. Pakkasimme kimpsut ja kampsut koska halusimme jatkaa vaellusta hiukan, jotta viimeinen päivä olisi hiukan kevyempi. Nyt sääonni kääntyi ja sadekuuro kerkesi kastella varusteet juuri kun niitä rinkkaan survoimme.

Iltapatikka kesti noin parituntia ennen kuin löysimme oivallisen telttapaikan. Aamulla uumoilta “helppo päivä” olikin loppupeleissä retkemme vaativin päivä. Illalla leirissä olimme aivan puhki ja osittain märät varusteet tekivät illasta entistäkin mieltä alentavan. Ruoka ja lämmin juoma kuitenkin sai taas hymyn huulille ja unille painuttiin hyvillä mielin.

Tsekkaamassa tiluksia joenuomassa. Taustalla tähyilee Pältsa.

Viimeinen päivä alkoi sumussa. Ruotsin pilvet olivat laskeutuneet päällemme. Se ei retkikuntaamme haitannut. Söimme aamiaista teltan absidissa ja vanhat kunnon vitsit olivat entistäkin railakkaampia, ehkä viimeisin päivän kunniaksi? Reippain mielin nostimme taakat harteille ja lähdimme kulkemaan kohti Suomea sumun keskellä. Vaelsimme Goldaluoktaan, josta Mallalaiva kuljetti meidät iltapäivällä takaisin Kilpisjärvelle. Laivan lämmin hytti ja laineen keinutus vaivutti meidät melkein uneen.

Saavuimme hotellille iltapäivästä ja arvaatte vain kuinka hyvältä saunan löylyt tuntuivat tämän hikisen vaelluksen päätteksi. Maittava illallinen ja yksi neuvoa-antava kruunasivat retken. Niinkuin sanotaan, se oli piste i:n päälle. 

Hattua nostan kyllä näille herroille. Ensimmäistä kertaa raskas rinkka selässä, pitkät päivämatkat, telttaöitä ja silti hymy ei hyytynyt kertaakaan. Kiitos mahtavasta retkestä Bálint ja Zsolt!

Kiinnostuitko tästä retkestä? Ole meihin rohkeasti yhteydessä. Kerää kaverit tai tule yksin. Pihka Outdoors tarjoaa unohtumattomia elämyksiä

Tsekkaa retkiä täältä tai kerro toiveesi

Leave a reply

Make a wish

Any doubts? Or a bucket list of your own? We are happy to help.


Send your enquiry