Blog:

Ukkosta ja Hellettä Erämaassa

Suljin silmäni. Olin sonnustautunut shortseihin ja paidan hihat olivat käärittyinä ylös, aivan kuten lämpimissä olosuhteissa kuuluukin. Lämmin navakka tuuli puhalsi auringonpolttamalla ihollani samalla kun jostain kaukaa kuului lokkien kirkuntaa. Avasin silmäni. Olin keskellä kuivaa erämaata keskellä Pohjois-Lappia, Enontekiöllä, Pöyrisjärven erämaassa…

Mitä retki tuokaan taas tullessaan?

Kohti Pöyrisjärveä

Iltapäivä oli jo pitkällä kun saavuimme Näkkälään, josta retkemme alkoi. Tähän aikaan vuodesta Lapissa on yötön yö eikä aurinko laske mailleen ollenkaan, joten meillä ei ollut mihinkään kiire. Virittelimme rinkkoja autolla ja odottelimme rauhassa, että sadekuuro menisi ohi. Viimein heitimme rinkat selkään ja suuntasimme “polkua” pitkin kohti Pöyrisjärveä, jonne matkaa olisi noin 15km-18km. Polku, jota luulimme pieneksi poronpoluksi osoittautuikin mönkijällä ajettavaksi hiekkatieksi, joten matkan taittaminen ei juurikaan tuntunut raskaalta.

Minttu pakkailee viimeisiä varusteita

Tavoitteemme ei ollut matkata perille asti heti ensimmäisenä päivänä vaan kävellessä valitsimme kohteeksemme Jierstirovanjärven lähellä Pöyrisjärveä. Seudun maisemat ihastuttivat meitä heti alkuun. Matalakasvuista tunturikoivikkoa kuivalla hiekkakankaalla, juuri niinkuin tällä korkeudella Lappia kuuluukin. Tuntureiden rinteillä oli hiukan vielä lunta. Olimme illalla perillä Jierstirovanjärvellä. Pystytimme teltan pehmeälle mättäälle ja aloimme laittaa ruokaa. Muita telttoja tai kulkijoita ei näkynyt missään. Ainoa seura mitä saimme oli tämän tunturijärven linnut, jotka kirkuivat myöhään yöhön. 

Pöyriksellä on tilaa kulkea

Aamulla heräsimme auringon paisteeseen. Sääennuste oli luvannut kaunista ja lämmintä säätä, jota lempeä etelätuuli vilvoitti hiukan. Söimme aamiaisen, pakkasimme varusteet ja jätimme yöpymispaikkamme taakse.  Suuntasimme kohti Pöyrisjärven autiotupaa, josta oli tarkoitus ottaa kanootti ja meloa pieni matka tuttaviemme erämökille. Polku kulki edelleen kartalla katkoviivana, mutta todellisuudessa se oli vieläkin mönkijän mentävää hiekkatietä. Saavuimme iltapäivällä Pöyrisjärven autiotuvalle, joka sijaitsi mahtavan kirkkaan sinisen tunturijärven rannalla. Teimme tuvalla keittolounaan ja aloimme suunnitella järven ylitystä, jossa vaahtopäiset aallot kaatuilivat toinen toisensa jälkeen.

Kartalla oleva katkoviiva ei ollutkaan mikään kinttupolku

“Maassa makaava rinkkakin näytti siltä ettei se olisi enää halunnut matkata näiden vaeltajien selässä enää metriäkään.”

Emme tienneet laisinkaan missä tuttaviemme mökki sijaitsi. olimme saaneet ainoastaan suulliset suunnistusohjeet. Suunnistaminen ei tietenkään ollut helppoa koska erämaassa ei ole tieviittoja mistä katsoa tietä, vaan puhutaan maamerkeistä kuten: joenmutkasta, järvestä ja hiekkaharjanteista, isosta tunturikoivusta jne… Hyvin sujuneen melomisen ja muutaman joenmutkan jälkeen mökki löytyi kuin löytyikin! Tuntui hyvältä heittää raskaat vaelluskengät pois aurinkoiselle tuvan terassille. Maassa makaava rinkkakin näytti siltä ettei  se olisi enää halunnut matkata näiden vaeltajien selässä enää metriäkään. Illalla koivupuilla lämmitetty rantasauna helli ihoa. Lapissa tunturijärvien hienous on siinä, että kun saunasta kastaudut uimaan, voi samalla hörppiä järvivettä janoon. 

Erämökkiä etsimässä Pyörisjärven viereisessä lompolossa

Tuntui hiukan huijaukselta nukkua pehmeiden patjojen päällä erämaavaelluksella, mutta mikäs siinä kun mahdollisuus tarjoutui. Aamupalan jälkeen siivosimme jälkemme ja olimme taas valmiita päivän patikointiin. Olimme olleet ilman puhelimen kuuluvuutta retken alusta saakka, emmekä tienneet sääennustetta. Aurinko näytti edelleen paistavan, mutta tuuli oli edelleen raju. Nyt polkua ei enää ollut ja suuntasimme kompassin ja kartan avulla. Suuntasimme kohti Vuorkuvaaraa, joka oli yksi mahdollinen leiripaikka illalle. Kompassi näytti etelään ja naama sai aurinkoa jatkuvasti. Onneksi tuuli vilvoitti helteistä ilmaa, koska muutoin keli olisi ollut aivan turhan kuuma. Pysähtelimme matkalla pikku järville kalaan, mutta ei saalista tällä kertaa. 

Päivä kääntyi iltapäivään ja taivas näytti tummuvan uhkaavasti. Muistimme, että sääennuste oli ennen lähtöämme luvannut hajanaisia ukkoskuuroja, mutta tämä ei näyttänyt kovinkaan hajanaiselta. Juuri kun saavuimme Vuorkuvaaran juurella olevan lammen rannalle raju ukonilma iski päälle! Samalla hetkellä kun kiristelimme vielä teltan myrksynaruja alkoi sade, salamointi ja jyrinä. Jätimme varusteemme sikseen ja juoksimme kauemmas teltasta sadeasut päällä. Avotunturissa kun ei ole suojaa mihin hakeutua, koimme parhaaksi mennä kauemmas rinkkojen ja teltan luota, jossa oli paljon metallisia osia. Kävimme maahan makaamaan ja odotimme, että ukkonen menisi ohi. Kauheaa ryskettä ja välkettä kesti tunnin verran. Läpimärkänä hakeuduimme teltan absidiin. Kerkesimme huokaisimme helpotuksesta. Keitimme kaakaota kuivatellen vaatteitamme teltan absidissa, kun uusi rintama nousi vaaran takaa ja iski jälleen suoraan päälle. Hetken aikaa odottelimme teltan suojissa kunnes salamat ja jyrinä olivat liian lähellä ja juoksimme jälleen ulos, pois teltan luota. Ei tuntunut kovinkaan hyvältä laittaa litimärkiä sadevaatteita uudestaan päälle. Kaikkiaan tämä show kesti kolme tuntia kunnes taivas avautui ja ilta-aurinko pääsi hiukan kuivattamaan märkiä varusteita. Kiipesimme vielä myöhään illalla vaaran päälle katsomaan josko kuuluvuutta olisi, jotta pääsisimme katsomaan sääennusteen. Saimme kuuluvuuden ja seuraavalle päivälle oli luvattu myös rajua ukkosta. Päätimme patikoida seuraavana päivänä pidemmän matkan aina takaisin Näkkälään. Emme halunneet kokea samanmoista myrksyä toista kertaa peräkkäin.

Ukkosrintama saapuu

Illalla kiireessä pystytetyn teltan alustaksi ei ollut valikoitunut se tasaisin kohta. Aivan kuin olisi peruna pellossa nukkunut. Aamukahvi lämpimässä auringonpaisteisessa absidissa kuitenkin laittoi taas koneemme käyntiin. Pakkasimme varusteet klo 8 aamulla ja lähdimme jatkamaan patikointia. Tavoiteemme oli päästä pois uusien ukkoskuurojen alta, jotka oli luvattu alkamaan kolmelta iltapäivällä. Laskimme, että aikaisella lähdöllä kerkeäisimme pois alta. Kiersimme Vuorkuvaaran eteläpuolelta ja suunnistimme tuntureille Ellanharjun taakse. Hanhikurun jälkeen pidimme taukoa tunturinlaella ja kaukana olevat pilvet eivät juurikaan näyttäneet uhkaavilta. Emme enää kiirehtineet vaan söimme eväsleipiämme ja nautimme lämpimästä auringonpaisteesta. 

Kuka tunnistaa tämän aamufiiliksen..?

Jatkoimme matkaa kohti Näkkälää kun viimeisien kukkuloiden kohdalla taivas tummeni jälleen uhkaavasti. Askeleemme nopeutuivat jostain kumman syystä. Vesipisarat alkoivat napsahdella rinkan päälle, mutta olimme jo niin lähellä autoamme ettemme jaksaneet enää laittaa sadeasuja päälle. Kun kello löi kolme, olimme saapuneet autolle. Pieni sade saapui yllemme, mutta ukkosrintamat olivat kiertäneet meidät.

Seikkailumme Pöyrisjärven ermaassa onnistui hyvin, vaikka omasta tahdostamme lyhensimme retkeä yhdellä päivällä johtuen rajuista ukkoskuuroista. Ukkosmyrskykokemuksen jälkeen mietimme kuinka olisi pitänyt toimia oikeaoppisesti. Meillä ei ollut siihen vastausta ja kotiin päästyämme Minttu selvitti asian perinpohjaisesti. Lue täältä kuinka toimia oikein ukkosmyrskyssä.

Tauosta otetaan kaikki irti

Me järjestämme retkiä ympäri Lappia meidän omissa suosikkikohteissa: Ylläs, Kilpisjärvi, Pallas ja Pöyrisjärvi. Tule mukaan seuraavalle retkelle Pihka Outdoorsin kanssa!

Leave a reply

Make a wish

Any doubts? Or a bucket list of your own? We are happy to help.


Send your enquiry